Näin teet pohjoisamerikkalaisen akvaarion

Pohjois-Amerikan purot ja lammet ovat harvoin trooppisia. Monet kaloista viihtyvät huoneenlämmössä ilman lämmitintä. Mikä biotooppi on? Katso Biotooppiakvaario: pala luontoa.

Vesi

15–24 °C ja pH 6,5–8 ovat hyvät raamit useimmille lajeille. Luonnossa olot kuitenkin vaihtelevat paljon: talvi on kylmä, ja kesällä matalat lammet ja purot voivat lämmetä.

Jotkin lajit tarvitsevat viileän jakson. Kääpiöahven (Elassoma evergladei) elää Floridassa ja Kaakkois-Yhdysvalloissa ja viihtyy 10–22 °C:ssa. Se tarvitsee viileän talvilevon viihtyäkseen ja lisääntyäkseen. Huone, jota ei talvella lämmitetä, riittää usein. Tee siirtymä vähitellen, äläkä anna veden jäähtyä alle 10 °C:n.

Kesällä vesi ei saa lämmetä liikaa. Noin 25 °C:n yläpuolella vedessä on vähemmän happea, ja kala stressaantuu. Sijoita akvaario pois aurinkoisen ikkunan luota, käytä kantta, joka päästää ilmaa sisään, ja vedenpinnan yllä oleva tuuletin viilentää hieman haihduttamalla.

Kääpiöahven pitää pehmeästä ja hieman happamasta vedestä, jonka pH on 6–7 ja kovuus enintään 12 °dH. Suomen vesijohtovesi on yleensä pehmeää, mutta tarkista sen pH, sillä vesilaitokset nostavat sitä usein noin 8:aan. Pidä virtaus heikkona ja suodatin rauhallisena, jotta vesi ei ole pienille kaloille liian levotonta.

Pohja

Hiekkaa ja soraa, mielellään pyöristyneitä kiviä. Kaakkois-Yhdysvaltojen puroissa ja lammissa pohja on usein mutaa, hiekkaa ja savea, ja siinä on mätäneviä pudonneita lehtiä ja juuria.

Akvaariossa hieno hiekka on paras valinta. Se on hellävarainen, kun kala etsii ruokaa pohjasta, ja sitä on helppo puhdistaa. Karkea sora kerää jätettä väleihinsä, ja silloin syntyy helposti ammoniakkia, jos et imuroi sitä säännöllisesti.

Kerros akvaarioihin tarkoitettuja kuivattuja lehtiä hiekan päällä luo aidon puroympäristön ja piiloja pienille kaloille. Vaihda lehdet, kun ne ovat ruskeita ja veltostuneita. Katso Pohjamateriaali ja sisustus.

Sisustus

Kiviä, juuria ja lehtiä sen mukaan, onko kyseessä puro vai lampi. Purossa on ajopuuta, juuria ja kivi tai kaksi. Lammessa on vähemmän kiveä, enemmän lehtiä ja enemmän kasveja pinnan lähellä.

Kääpiöahven on tyytyväisimmillään, kun piilopaikkoja on paljon. Aseta juuri, joka nousee veden yläpuolelle, ja anna muutaman kiven muodostaa luolia nurkkiin. Juuret kannattaa liottaa tai keittää ennen kuin laitat ne akvaarioon, jotta ne eivät kellu. Ne värjäävät veden ruskeaksi, ja se on tällaisessa biotoopissa toivottavaa.

Kasvit

Nuolenlehti, amerikanvallisneria, ludwigia ja karvalehti. Kääpiöahven viihtyy parhaiten tiheiden kasvien seassa.

Luonnossa nämä kalat elävät tiheässä kasvillisuudessa tyynissä rantavesissä ja matalissa lammissa. Kasvit antavat piiloja, ja ne pitävät veden raikkaana ottamalla talteen ravinteita, joista muuten tulisi leviä.

• Karvalehti (Ceratophyllum) kelluu vapaasti tai kasvaa tuppaana ja antaa tiheitä piiloja.
• Ludwigia ja nuolenlehti antavat korkeampaa kasvillisuutta ja varjoa takareunaan.
• Amerikanvallisneria on helppo pohjakasvi, jolla on pitkät lehdet.
• Kelluvat kasvit himmentävät valoa ja tuovat rauhaa. Pidä ne kurissa, muuten ne peittävät koko pinnan.

Kääpiöahven laskee munansa kasveihin. Yksi kutu tuottaa 40–60 munaa. Vanhemmat jättävät poikaset usein rauhaan, mutta moni siirtää aikuiset kalat varmuuden vuoksi muualle. Poikaset tarvitsevat ensimmäiseksi ruoakseen infusorioita. Katso Helppohoitoiset kasvit aloittelijalle ja Näin hoidat akvaariokasveja.

Valo

Keskivoimakas tai himmeä. Luonnossa puiden varjo ja ruskea vesi peittävät suuren osan valosta. Kääpiöahven pitää himmeästä valosta, ja silloin auttaa, jos kelluvat kasvit hajottavat valoa. Kirkas valo suoraan veden yllä lisää usein leviä.

Valon kestosta ja voimakkuudesta: katso Valaistus: kuinka kauan ja kuinka voimakkaasti. Aloita matalalta ja lisää vain, jos kasvit sitä tarvitsevat.

Tyypillisiä kaloja

• Kääpiöahvenet (Elassoma). Pieniä, rauhallisia kaloja. Elassoma gilberti -lajin koiraat kasvavat enintään 3 cm:n mittaisiksi. Pidä yksi koiras ja 2–3 naarasta pienessä akvaariossa. Isommassa voi olla useampia koiraita, jos naaraita on paljon ja kasvillisuus on tiheää. Ne tarvitsevat elävää tai pakasteruokaa, kuten pieniä artemioita, minisurviaissääsken toukkia, hankajalkaisia ja vesikirppuja. Pelkkä kuivaruoka ei riitä.
• Pienet karppikalat (shinerit). Monet shinerit ovat parvikaloja, jotka viihtyvät ryhmissä. Punainen shiner (Cyprinella lutrensis) viihtyy 15–25 °C:ssa ja sopii akvaarioon ilman lämmitintä. Parvi tarvitsee vähintään 90 cm:n akvaarion. Ne syövät kuivaruokaa ja mielellään eläviä tai pakastettuja hyttysentoukkia, artemioita ja vesikirppuja.
• Darterit (Etheostoma). Pieniä kaloja, jotka pysyttelevät lähellä pohjaa. Ne pitävät eniten elävästä ruoasta, mutta ne voi totuttaa pakasteruokaan, kuten artemioihin ja tubifexiin. Ne ovat hermostuneita ja hyppäävät ulos säikähtäessään, joten akvaariossa täytyy olla kansi. Ne eivät kestä suuria, aggressiivisia lajeja samassa altaassa.

Monet lajit ovat kaupoissa harvinaisia, joten niiden löytäminen voi viedä aikaa. Katso Valitse veteesi sopivat kalat ja Yhteen sopivat kalat.

Mitä kannattaa varoa

• Kesähelteet. Monet näistä kaloista eivät ole tehty yli 25 °C:n veteen pitkiksi ajoiksi. Älä sijoita akvaariota aurinkoon.
• Liian kylmä talvella. Viileä lepo on hyvästä, mutta vesi ei saa jäähtyä alle 10 °C:n, joka on lähteiden mukaan alaraja.
• Luonnonvaraiset kalat ja kasvit. Älä koskaan hae kaloja tai kasveja Suomen luonnosta, äläkä koskaan päästä kaloja täkäläiseen puroon tai lampeen.
• Liikaruokinta. Ruoantähteistä syntyy ammoniakkia. Katso Ruokinta: vähemmän on enemmän ja Sisäänajo: typen kierto selitettynä ennen kuin kalat muuttavat akvaarioon.