Kuinka monelle kalalle on tilaa?

Sääntö, jonka kaikki ovat kuulleet

”Senttimetri kalaa litraa kohden” on harrastuksen tunnetuin nyrkkisääntö. Se on helppo muistaa, eikä se ensimmäisenä karkeana arviona ole täysin hyödytön. Jos sen kuitenkin ottaa kirjaimellisesti, menee nopeasti pieleen.

Säännön mukaan 100 litran akvaarioon mahtuu 100 senttimetriä kalaa. Se voi tarkoittaa kahtakymmentä viisisenttistä tetraa. Mutta se voi tarkoittaa myös neljää 25-senttistä kultakalaa, eikä niille ole tilaa. Kaksi kertaa pidempi kala ei ole kaksi kertaa isompi. Se on usein kahdeksan kertaa painavampi, syö paljon enemmän ja tuottaa paljon enemmän jätettä.

Mikä oikeasti ratkaisee

Se, montako kalaa akvaario kestää, riippuu monesta asiasta:

• Aikuiskoko. Kaupan kalat ovat usein nuoria. Laske aina sen mukaan, kuinka isoksi laji kasvaa.
• Ruumiinmuoto. Hoikka tetra ja korkearuumiinen skalaari voivat olla yhtä pitkiä, mutta skalaari on paljon isompi.
• Akvaarion mitat. Paljon uiva kala tarvitsee pituutta, ei pelkkiä litroja. Korkeassa ja kapeassa akvaariossa voi olla paljon litroja mutta vähän uintitilaa.
• Suodatin ja vedenvaihdot. Hyvä suodatin ja säännölliset vedenvaihdot kestävät enemmän kaloja kuin heikko suodatin ja harvat vaihdot.
• Kasvit. Runsas kasvillisuus sitoo jätteitä ja tarjoaa piilopaikkoja, joten akvaario kestää vähän enemmän.

Parvikalat tarvitsevat seuraa

Moni suosittu akvaariokala on parvikala. Ne tuntevat olonsa turvalliseksi vain, kun lajitovereita on paljon. Yksi tai kaksi neontetraa akvaariossa ovat stressaantuneita kaloja, jotka piileskelevät, kun taas iso parvi ui vapaasti ja näyttää värinsä.

Mattilsynet kirjoittaa, että on erityisen tärkeää, että parvikaloilla on riittävästi lajitovereita, vähintään 10–15 yksilöä. Harrastajien kesken kuulee usein, että kuusi riittää, mutta useampi on lähes aina parempi, ja kannattaa valita vähemmän lajeja ja isompia parvia.

Siksi yksi laji vie usein enemmän tilaa kuin luulisi. Jos haluat kolme parvikalalajia, se tarkoittaa 30–45 kalaa, ei yhdeksää.

Reviirit ja uintikerrokset

Jotkin kalat puolustavat omaa aluettaan, erityisesti kirjoahvenet ja monet monnit. Saman lajin kaksi koirasta voivat tapella samasta luolasta, ja reviirikala tarvitsee niin paljon tilaa, että muut pääsevät pysymään poissa sen tieltä. Silloin ratkaisee pohjan pinta-ala, ei litramäärä.

Kalat oleskelevat myös eri osissa akvaariota:

• Pinta: kirveskalat ja monet killikalat
• Keskivesi: useimmat tetrat, rasborat ja väkäset
• Pohja: panssarimonnit, nuoliaiset ja imumonnit

Kun jaat kalat kaikkiin kolmeen kerrokseen, saat elävän akvaarion ilman, että kalat ovat toistensa tiellä. Kymmenen pohjakalaa ja kymmenen keskiveden kalaa tarvitsevat vähemmän pohjan pinta-alaa kuin kaksikymmentä pohjakalaa.

Aloita pienestä

Mattilsynet suosittelee aloittamaan muutamalla kalalla ja lisäämään määrää vähitellen. Silloin suodattimen bakteerit ehtivät kasvaa jätteen määrän tahdissa, ja sinä ehdit nähdä, miten akvaario käyttäytyy. Lue lisää: Näin lisäät uudet kalat.

Merkkejä siitä, että kaloja on liikaa:

• ammoniakkia tai nitriittiä on mitattavissa akvaariossa, joka on jo sisäänajettu
• nitraatti nousee nopeasti vedenvaihtojen välillä
• vesi on sameaa ja levät eivät häviä
• kalat jahtaavat toisiaan tai piileskelevät koko ajan

Sovelluksessa

Sovelluksen arvio akvaariostasi antaa karkean arvion kohdassa Tila: kalojen aikuispituudet yhteensä, laskettuna pienille kaloille yhdellä litralla senttimetriä kohden ja sitä enemmän, mitä suuremmaksi kala kasvaa, sillä iso kala painaa paljon enemmän kuin pituus kertoo. Suuret, korkearunkoiset kalat lasketaan vielä hieman enemmän. Sen vieressä Koko kertoo, jos jokin kala kasvaa akvaarioon liian isoksi, ja Ryhmän koko, jos parvikalalla on liian vähän lajitovereita. Pidä Tilaa suuntaa antavana, ja arvioi loput itse tämän artikkelin avulla.